Hop! Journalismikritiikin vuosikirja tipahti varsin kirjanomaisena postiluukusta, joten muistui mieleen mainostaa sitä täälläkin. Mukana on juttuni The Guardianin tavasta tehdä journalismia yhteistyössä lukijoiden kanssa. Esimerkkitapauksena on lehden palkittu toimittaja Paul Lewis, joka käyttää crowdsourcingia tutkivan journalismin työkaluna.
Tekstin melkoisesti pitempi versio tulee syksyllä ilmestyvään kirjaani luvuksi numero viisi.
Koko vuosikirjan voi ladata pdf:nä täältä. Ensin kannattaa lukea Hesarin arvostelu. Siteeraan tässä Teemu Luukan kritiikin loppua ihan vain osoittaakseni, kuinka kauas perihämäläisestä vaatimattomuudesta voi päästä, kun viettää puolitoista vuotta Oxfordissa:
Vuosikirja on hyvä muistutus siitä, kuinka paljon tehokkaampi journalistinen tyyli voi olla myös ajatusten herättäjänä kuin näennäistieteellinen pohdiskelu. Johanna Vehkoon juttu Guardianin tavasta työskennellä verkossa yhdessä kansalaisten kanssa on kirjan mielenkiintoisimpia.
Guardianin lähtökohta on avoimuus, eli toimitus paljastaa, mitä se tutkii ja houkuttelee sosiaalisessa mediassa liikkuvat auttamaan paljastuksissa.
Kirjoituksen loppupäätelmä on, että avoin joukkoäly on usein paljon tehokkaampaa kuin toimittajien itsenäinen puurtaminen, mutta ammattitoimittajaa se ei korvaa.
“Luottamus on tässäkin avainsana”, lehden reportteritiimin vetäjä Paul Lewis sanoo.
