Onko politiikan faktantarkistus vihdoin lyömässä läpi Suomessa?

Juha Sipilän hallitus on saanut aikaan jotain odottamatonta: yhä useammat uutisvälineet ovat alkaneet julkaista juttuja, joissa perataan hallituksen jäsenten sanomisia ja paljastetaan suoranaisia valheita.

Otetaan esimerkiksi itse pääministeri Sipilän puheet Ylen pääministerin haastattelutunnilla. Ensin luin pettyneenä perusuutisia, joissa siteerattiin Sipilän luvut ja väitteet sellaisinaan, kyseenalaistamatta. Mutta sitten alkoi faktojen tarkistus. Ainakin Talouselämä, Taloussanomat ja Vihreä Lanka julkaisivat juttuja, joissa purettiin pääministerin väitteet Suomen velkaantumisen vauhdista, velan määrästä ja siitä, miten paljon Brysselissä voidaan Suomen talouspäätöksistä määrätä.

Kun Alexander Stubb väitti, että 90 prosenttia virkamiehistä suhtautuu myönteisesti hallintarekisteriuudistukseen, Helsingin Sanomat ei jättänyt asiaa sikseen, niin kuin kenties joskus ennen olisi käynyt.

Kun ministerit jäävät tarpeeksi usein kiinni faktojen ja tutkimustiedon laiminlyönnistä, muunnellusta totuudesta ja valheista, toimittajat heräävät. Tässä on jutun paikka!

Tätä kutsutaan politiikan faktantarkistukseksi, ja se on Yhdysvalloissa syntynyt uudehko verkkojournalismin genre. Esimerkiksi PolitiFactin jutuissa sekä faktantarkistuksen metodit että lähteet ovat hyvin esillä. Tällainen läpinäkyvyys ei olisi ollut mahdollista sen kummemmin sanomalehdissä kuin radiossa tai televisiossa.

PolitiFact sai alkunsa, kun politiikan toimittaja Bill Adair kyllästyi vain siteeraamaan poliitikkoja. Lainaan itseäni (Painokoneet seis, Teos 2011):

”Minulta edellytettiin vain raportointia, ei kyseenalaistamista ja kriittistä ajattelua”, Adair muistelee työtään Washingtonin-reportterina Perugian journalismifestivaaleilla Italiassa.

”Amerikkalainen journalismi vain välittää informaatiota ja odottaa kansalaisten tekevän omat päätelmänsä.”

Adairin mielestä poliitikkojen väitteiden uskollinen toistaminen ei enää riittänyt. Kansalaiset luottivat median sanaan, mutta median sana oli sama kuin poliitikon sana.

”Me olimme pettäneet kansalaiset. Meistä oli tullut liian pelokkaita, emme uskaltaneet haastaa poliitikkojen puheita.”

Arkuuden syynä oli objektiivisena journalismina tunnettu uskonkappale, jolla on Yhdysvalloissa pitkät perinteet. Toimittajat pelkäävät, että heitä syytetään puolueellisuudesta ja tasapuolisuuden unohtamisesta, jos he kirjoittavat kriittisesti poliitikoista.

”Tästä syystä he ajattelevat, että riittää, kunhan tuomme jutussa esille sekä demokraattien että republikaanien kannan. Se on turvallista.”

Politiikan faktantarkistuksen kolme tärkeintä tekijää Yhdysvalloissa ovat PolitiFact, FactCheck.org ja Washington Post -lehden FactChecker-kolumni. PolitiFact on lähtöisin yhden sanomalehden sisältä, mutta toimii jo useassa osavaltiossa. FactCheck.org puolestaan on Pennsylvanian yliopiston suojissa toimiva voittoa tavoittelematon projekti.

Sittemmin (politiikan) faktantarkistuksesta on tullut journalismissa kansainvälinen trendi: saitteja on jo kymmeniä ympäri maailmaa.

Suomessa Faktabaari on ottanut mallia Yhdysvalloista ja tehnyt kaksien vaalien alla tarkistuksia, joissa se on käyttänyt asteikkoa oikein/väärin tai 50/50. Faktabaarilla ei ole pysyvää rahoitusta, joten se ei voi katsoa hallituksen väittämien perään. Onneksi siis muut ovat aktivoituneet.

Mutta johtuuko politiikan faktantarkistuksen nousu siitä, poliitikot ovat alkaneet valehdella enemmän, vai siitä, että toimittajat ovat alkaneet suhtautua puheisiin kriittisemmin? Valehdeltiinko ennen samaan tapaan, mutta se jäi huomaamatta? Vai onko Suomessa voinut ennen luottaa paremmin siihen, että politiikoilla ja virkamiehillä on faktat hallussa, eikä tarvetta sumuttaa kansalaisia?

Kirjoitan ensi kevään aikana pitkän tekstin politiikan faktantarkistuksesta. Se perustuu Washingtonissa hiljattain tekemiini haastatteluihin, mutta myös Suomen tilanteeseen. Vastaanotan siis mielelläni hyviä vinkkejä liittyen yllä oleviin kysymyksiin, ja myös linkkejä politiikkojen puheita kyseenalaistaviin juttuihin.

Lopuksi vielä yksi kysymys. Tutkimusten mukaan virheelliset väittämät saavat verkossa helposti enemmän huomiota kuin niitä seuraavat tarkistukset ja oikaisut. Saisivatko faktantarkistusjutut enemmän huomiota, jos niissä olisi jonkinlainen fact check -leima? Leimaa tosin olisi syytä käyttää vasta, kun metodologia on kunnossa.

About Johanna Vehkoo

Journo, speaker, fact-checker. Formerly Visiting Scholar at Wilson Center, Washington DC, and Fellow at the Reuters Institute for the Study of Journalism, Oxford University. Wrote a book about the future of quality journalism. Founder of award-winning startup Long Play. Blogs in both Finnish and English.
This entry was posted in Suomi Finland Perkele and tagged , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Onko politiikan faktantarkistus vihdoin lyömässä läpi Suomessa?

  1. Kuntsa says:

    Faktabaari oli kyllä luokaton esitys, siinä mentin fiilispohjalla metsään. “Omien” möläytykset valkopestiin ainakin puolitotuuksiksi, “vastapuolen” heitot leimattiin perättömäksi viitsimättä perehtyä asiaan. Viime vaalien alla esimerkiksi Susanna Kosken heitto työehtosopimuksessa olevasta palkkakatosta oli luonnollisesti teknisesti totta, mutta tyhjäntoimittajilla ei riittänyt taitoa, aikaa eikä energiaa edes selvittää, miksi se oli harhaanjohtavaa, kunhan vain luotettiin kylmänviileästi valehteleviin ay-jyriin.

    • Vaikea sanoa kyseisestä keissistä, kun en ole siihen perehtynyt. Faktabaarin esikuville on ainakin kovin tuttua, että niitä syytetään milloin minkäkin puolen suosimisesta. Pystyvät faktoilla ja metodologialla osoittamaan, että näin ei ole.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s